Sunnuntaina kuitenkin marssin taas kameran kanssa ulkona ja löytyihän sieltä vielä muutamaia väripilkkuja.
Sellainen tavallinen miniruukkuruusu, jonka olen saanut joskus aikoja sitten talvella lahjaksi, alkoikin elää ja kukkia. Keväällä siitä ei ollut oikeastaan jäljellä muuta kuin juuret ja kaksi kuivaa oksankarahkaa. Innoissani sitä kuitenkin kastelin selloin kuin muistin ja lopulta istutin sen uuteen rinteeseen ja ajattelin, että siihempähän kuolee, kun ei siinä elonmerkkejä näkynyt.
Nyt kuitenkin näin komea kukka ja paljon nuppuja.
Villiviinissä on myös todella upea syysväri. Tämä on lähtenyt oikein hyvin kasvuun uuden rinteen toisessa laidassa, jonne se istutettiin näkösuojaksi naapuriin.
Itse aina kesäisin pelkään sitä että miten tulen kestämään tulevan syksyn. Jotenkin kuitenkin se vähitellen pois haihtuva kesä tekee sen siedettäväksi, ja yhtäkkiä huomaakin odottavansa jo seuraavaa kevättä vesi kielellä. Luopuminen on helpompaa kun tietää sen kaiken upean tulevan taas :)
VastaaPoistaNäinhän se on.
VastaaPoista